torstai 27. joulukuuta 2012

You better watch out

Viimeisestä julkaisustani täällä onkin jo ehtinyt kulua enemmän aikaa, kuin olin alun perin suunnitellut. Tämä valitettava katkos oli läheisesti kytköksissä joulun odottamisen vaaroihin, joista nyt aion teitä valistaa jo ensivuoden varuiksi.

Oikea olkapääni on viimeisen viikon ajan ollut siinä määrin kipeytyneenä, ettei mieleni ole juuri tehnyt päivystää tietokoneruudun ääressä. Jos äidiltäni kysyy asiasta, hän kertoo hihitellen olkapääni olevan kipeä, koska ompelin ompelukoneella. Mikä tietysti on totta uskomattoman hupaisasta ilmaisutavasta huolimatta.

Joulua innokkaasti odotellessani huomasin hieman yli viikko sitten lehdessä hauskan askarteluohjeen jouluiselle korttikotelolompakkosysteemille. Koska ohje ei ollut mitenkään monimutkainen, päätin ilahduttaa jotakuta pahaa aavistamatonta ystävääni/sukulaistani yritelmälläni laajentaa käsityöosaamistani ompelukoneisiin.

Ohje oli yksinkertainen: leikkaa kartongista palat, päällystä ne kontaktimuovilla ja ompele koneella yhteen. Kaksi ensimmäistä vaihetta sujuivatkin varsin hyvin, mutta kolmas kompastui pakkomielteeseeni säästää kaikki mahdollinen. En halunnut hankkia uutta arkkia kartonkia, koska aina saadessani mukavan näköisen karkkirasian tai lahjapakkauksen en mitenkään voi heittää sitä pois, vaan laitan sen säästöön ihan vain kaiken varalta. Minulla oli siis valmiiksi jo varasto, josta päätin valita edellisvuotisen suklaakalenterini kannen etuoikeutetuksi uhrikseni.

Valitettavasti Fazer oli mitä ilmeisimmin keskittynyt kalenterin teossa ominaisuuksiin, joiden tarkoitus on pitää kalenteri koossa ompelukoneneulalla läpi pääsemisen sijaan. Huomasin kuitenkin, että vaikka en saanutkaan jalkapainimen avulla aikaiseksi juuri mitään, vääntämällä siitä oikealla puolella olevasta pyöreästä vääntöjutusta homma sujuikin ihan mukavasti.

Sain sitten lompakon valmiiksi, mutta päätin olla olematta niin sydämetön, että olisin antanut lompakko-paran jonkun sen roskiin heittävän tuttavan hoteisiin. Lompakko pääsi siis turvaan työpöytäni laatikon pohjalle, mistä kiitoksena se passitti minut sairaslomalle. Lueskeltuani kirjoja ja katseltuani telkkaria tässä nyt viikon ajan olen tullut siihen tulokseen, että näiden ajanviettotapojen leppoisuudesta huolimatta en ole saanut levättyä vaan tylsistynyt toivottomasti. Olen siis päättänyt kostaa lompakolle ja lahjoittaa sen eteenpäin. Varokaa, te kaikki vuoden alkupuolella täyttävät. Jouluisen muovilompakon kirous seuraa sitä, joka yrittää sen roskikseen heittää.

Arvostakaa käsitöitä. Ja hyvää uuden vuoden odotusta. Mitä sen odottaminen sitten tullessaan tuokaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti