torstai 28. helmikuuta 2013

Herra kotiopettajattaren parhaita Hobitin jälkeen


Oho, taas on vähän pidempi aika kulunut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Mutta hyvänä (teko)syynä voin antaa sen, että olen muuttanut ja kaikki on sen vuoksi yllättäen sekaisin. Tarjoanpa teille nyt vaihteeksi sitten sekaisen tarinan.



Kuulusteltiin myös puolalaisia. Koko laakso ja taivas pyörivät silmissäni, kukkulat aaltoilivat. Jack nousi vilkuillen hämärässä kulmiensa alta ja ojensi molemmat kätensä. Sellaiset asiat tapaavat jäädä mieleen, halusi tai ei. Samaan aikaan kääpiöt istuivat pimeydessä täydellisen hiljaisuuden keskellä. Palvelijatar kiiruhti avaamaan ikkunan.

- Kas, siinä on hänkin, siinä on hänkin! sanoin. Kaukana rannalla Jack seisoi pienen poikaryhmän edessä.

"Eivät noidat soita poliisille", hän sanoi. He kiittelivät häntä tietysti kovasti, kumarsivat ja heiluttivat huppulakkejaan ja sanoivat yhä uudestaan: "Oletteko kertoneet poliisille?" Hän tiesi, missä tämä asui.

Tullessani sisälle näin miehen, joka vaatetuksestaan päätellen kuului jonkin hienon perheen palveluskuntaan. Hän oli pikemminkin halvaantunut kuin peloissaan. Äitini sanoi kerran, että jos mies persettä pyyhkiessään näkee vessapaperissa verta, hän reagoi siihen käymällä seuraavat kolmekymmentä päivää paskalla pimeässä ja toivomalla parasta.

Hän nousi tuskallisesti istumaan. Kohtasimme ainutlaatuisen näyn. Viinaa ei ollut ollenkaan. Tunsin - niin typerä olen - tunsin joutuneeni alennustilaan. Hän jatkoi selitystään.

"Kun sen kuuli sillä lailla, nukkuessaan vieraassa paikassa... ja kun se kuulutettiin katosta kuin Jumala olisi puhunut..." Lattialla oli luita ja ilma haisi ilkeältä, mutta hyllyillä ja maassa oli huolimattomasti varastoituna melkoinen määrä ruokaa epäsiististi sinne tänne heitellyn ryöstösaaliin seassa; minua odottivat kiesit, joiden romuluisella kuskilla oli musta viitta, joten nousin kyytiin ja lähdin kohti Victorian asemaa.



Sellaista tällä kertaa. Kirjoittamisiin.

(Kiinnostuneille: tarinan lauseet on poimittu seuraavista teoksista:
F.M. Dostojevski: Karamazovin veljekset
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
William Golding: Kärpästen herra
Stephen King: Auringonlaskun jälkeen
J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Sir Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin parhaita)

lauantai 16. helmikuuta 2013

Maileja kaasupumpulle

Selvä, mielikuvitukseni on ehkä hieman lapsellinen, mutta ei kai kukaan voi kiistää sitä, kuinka helppoa on kuulla "Kafkan" sijasta "kakka"? Luennoitsijoiden paikoittain epämääräisyyttä lähestyvä artikulaatio on tavallisesti hyvä apu unettomuuden hoidossa, mutta siltikin oman lukunsa muodostavat vieraskieliset nimet. Kenenkään ei ole tarkoitus saada selvää, kenen teorioista/teoksista milloinkin on puhe, koska toisten akateemikkojen kunnioittaminen koskee ainoastaan tekstin kirjoittamista, jolloin kunnioituksensa voi ilmaista tarpeellisen kryptisesti.

Muutenkin vieraskieliset sanat kuuluu ajaa ulos suusta mahdollisimman nopeasti niin, että niiden kirjoittaminen ylös on vähintään yhtä hankalaa kuin niiden muistaminenkin. Kuka nyt luentomuistiinpanoja tekisi, kun kaikki julkaistaan Internetistä. Paitsi kunkin termin ja luennoitsijan puheen muun sisällön välinen yhteys.

On vaikea kuulla ketään yhtä väärin kuin luennoitsijoita, paitsi ehkä suomalaisia hevilaulajia. Valitettavasti luennoitsijoiden puheita tulee harvemmin kirjattua ylös, kun taas laulun voi kuulla yhä uudestaan väärin omaksi ilokseen.

Yöllä yksin herättyään piipun pyyhki vatsaltaan.
= "Yöllä yksin herättyään hien kun pyyhki otsaltaan." (Teräsbetoni, Ukkoshevonen)

Onhan Teräsbetoni jo muutenkin varsin hauskaa musiikkia, mutta uusia ulottuvuuksia voi aina saada. Piippu vatsallaan nukkuja tuo mieleen lähinnä Muumipapan, ja olisihan muumisoturi ainakin jotain uutta. Pimeydessä hän herää ja kohottautuu riippumatossaan kyynärpäidensä varaan, valmiina tarttumaan sapeliin puun juurella. Vaara lähestyy, ja kunnioittaakseen esi-isiään, erityisesti sitä kaakeliuunin päälle asuvaa, Muumisoturi kiljaisee sotahuutonsa.

Man dies like a bottom soul
Life burns on the touch of the beaver
All things must pass
One love is a cooking light
The world dies in the hands of evil
We pray it would last

Diapers!

= "Man dies like a butterfly
Life burns from the touch of the reaper
All things must pass
One love is a crooked lie
The world lies in the hands of evil
We pray it would last

Life burns!" (Apocalyptica, Life Burns)

Mielen kehittämisessä tällaisesta voi olla hyötyä. Mille majava on metafora? Entä keittovalo? Vaippojen esiintyminen sanoituksessa voisi viitata jonkinlaiseen arkipäivän vastoinkäymisten käsittelyyn. Avioliitto lähtee rakoilemaan lasten astuttua kuvaan. Rakkaus vaihtuu kotitöiden parissa raatamiseen, ja jokin nakertaa suhdetta poikki.

Hevin ja yliopistoluentojen välille voi vetää vielä seuraavan analogian. Kummassakin väitetään, että sisällöllä on väliä. Tämän sisällön arvo on siinä, että siihen on vaikea päästä käsiksi.

Öitä.