Oho, taas on vähän pidempi aika kulunut
siitä, kun viimeksi kirjoitin. Mutta hyvänä (teko)syynä voin antaa sen, että
olen muuttanut ja kaikki on sen vuoksi yllättäen sekaisin. Tarjoanpa teille nyt vaihteeksi sitten sekaisen tarinan.
Kuulusteltiin myös puolalaisia. Koko
laakso ja taivas pyörivät silmissäni, kukkulat aaltoilivat. Jack nousi
vilkuillen hämärässä kulmiensa alta ja ojensi molemmat kätensä. Sellaiset asiat
tapaavat jäädä mieleen, halusi tai ei. Samaan aikaan kääpiöt istuivat
pimeydessä täydellisen hiljaisuuden keskellä. Palvelijatar kiiruhti avaamaan
ikkunan.
- Kas, siinä on hänkin, siinä on hänkin!
sanoin. Kaukana rannalla Jack seisoi pienen poikaryhmän edessä.
"Eivät noidat soita poliisille",
hän sanoi. He kiittelivät häntä tietysti kovasti, kumarsivat ja heiluttivat
huppulakkejaan ja sanoivat yhä uudestaan: "Oletteko kertoneet
poliisille?" Hän tiesi, missä tämä asui.
Tullessani sisälle näin miehen, joka vaatetuksestaan päätellen kuului jonkin hienon perheen palveluskuntaan. Hän oli pikemminkin halvaantunut kuin peloissaan. Äitini sanoi kerran, että jos mies persettä pyyhkiessään näkee vessapaperissa verta, hän reagoi siihen käymällä seuraavat kolmekymmentä päivää paskalla pimeässä ja toivomalla parasta.
Hän nousi tuskallisesti istumaan. Kohtasimme ainutlaatuisen näyn. Viinaa ei ollut ollenkaan. Tunsin - niin typerä olen - tunsin joutuneeni alennustilaan. Hän jatkoi selitystään.
"Kun sen kuuli sillä lailla, nukkuessaan vieraassa paikassa... ja kun se kuulutettiin katosta kuin Jumala olisi puhunut..." Lattialla oli luita ja ilma haisi ilkeältä, mutta hyllyillä ja maassa oli huolimattomasti varastoituna melkoinen määrä ruokaa epäsiististi sinne tänne heitellyn ryöstösaaliin seassa; minua odottivat kiesit, joiden romuluisella kuskilla oli musta viitta, joten nousin kyytiin ja lähdin kohti Victorian asemaa.
Sellaista tällä kertaa. Kirjoittamisiin.
(Kiinnostuneille: tarinan lauseet on poimittu seuraavista teoksista:
F.M. Dostojevski: Karamazovin veljekset
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
William Golding: Kärpästen herra
Stephen King: Auringonlaskun jälkeen
J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Sir Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin parhaita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti