Ei riitä, että flunssainen ja loskassa kenkänsä kastellut pieni eläväinen myöhästyy kerran tunnissa kulkevasta bussistaan. Ei. Häntä on koeteltu jo paljon julmemmin keinoin, ja seisominen linja-autopysäkillä hylättynä on vain huipentuvan lannistumisen aallonpohja. Huomattavasti kavalammat salaliitot pyrkivät saattamaan jo tervejärkisyyden partaalla hoipertelevat ihmisparat täydelliseen masennuksen tilaan.
Puhun nyt pöydälle pudonneista suklaanmuruista. Aivan, noista houkuttelevista pikku pirulaisista, joiden olemassa olon tarkoitus on suistaa raiteiltaan kaiken muun olemassa olevan mielekkyys. Saatuaan syötyä suklaapatukkansa sankarittaremme etsii lohdutusta ympäristöstään ja huomaa, kas, äskettäin syömästään herkusta ravisseet pienet muruset. Mikä pelastus nuo hippuset olisivatkaan! Mutta voi! tässä tuon arjen seikkailijattaren turmioksi ilkeästi viritetty ansa paljastuu!
Pöytä, jonka pinnalla pienet suklaan palaset nauttivat saamastaan huomiosta, ei ole mikä tahansa pöytä. Ehei, se on erään yliopiston ravintolan pöytä. Tästä seuraa, että
1) sankarittaremme ei voi olla varma, kuka pöytää on koskenut ja millaisia bakteereita ja muita perin epäilyttäviä näkymättömissä olevuuksia tämä joku on kantanut.
2) on hyvin epäselvää, kuinka monta minuuttia pöydän viimeisestä pyyhkimisestä on.
3) pöydällä on silminnähtävää pölyä!
4) pöydällä on jonkun hius!
5) sankarittaremme ei voi koskea pöytää koskettaneita suklaanmuruja!
6) sankarittaremme ystävättären on vaikea saada naurunsa loppumaan.
Riistämällä meiltä pienet lohdut ja elämän ilot ja ihmeet pyrkivät salassa pysyttelevät tahot viemään meiltä viimeisetkin rippeet itsekunnioituksestamme ja omasta tahdostamme. Näin meidät orjuutetaan palvelemaan pimeässä raskaina kitiseviä rattaita, joiden vaihtuvista omistajistakin on aikojen saatossa tullut niiden orjia ja nöyriä palvelijoita. Itsenäisinä nämä rattaat ajavat sitä ainoaa etua, jonka tuntevat, omaa toimivuuttaan. Ihmiskunta on tuominnut itsensä!
Koskaan ei olisi sankarittaremme arvannut, kuinka suuria ajatuskuvioita voi lähteiden etsiminen proseminaarityöhön nostaa pintaan. Ylistys neroille ja liian pienistä yksityiskohdista välittäville friikeille!
Poistit mun aikaisemman kommentin: Boring
VastaaPoistaVastaan sitten näin:
Oliko kyse Kakkajournalismista vai siitä, että miljoona ihmistä katsoo Putousta, joka on täynnä alapäätä? Juntit hurraa, koska heitä kosiiskellaan. Juntit toivoo, että tämä on vain heille. Alapää on junteille ja he vaativat sen omakseen. He eivät vaadi mitään älykästä, he vaativat pierua, koska se sitoo heidän perheen lauantai-iltana yhteeen.
40 000 tuhatta vuotta ennen kirjoitustaitoa keksittiin taide. Oli heillä varmasti parempaakin tekemistä kuin raapia biisoneja seinään, kun nälänhätä uhkasi. He silti raapivat. Oli heillä parempaakin tekemistä, kuten selviytyä. Sen kaiken ohessa he tekivät taidetta.
Evoluutio selittää taiteen, se selittää sen näin, että kulttuuri ei ole ihmisen selviytymistarina. Taide on ihmisen selviytymistarina.
Kun viholliset uhkasi, kun hirviiöt uhkasi, ihminen maalasi sen seiniin taiteena.
Kakkajournalismista puhuminen hukkaa sen idean, että evoluutio ei hae, ei syytä, ei kysy. Evoluutio toimii.
Kukaan ei muista kaadettuja mammutteja, mutta jokainen, joka osaa lukea, näkee lascauxen seinämaalaukset. 17 000 vuotta sitten kerrottu tarina, kuinka me elettiin.
Idea on se, että ne joilla oli muuta tekemistä, näki vaivan 17 000 vuotta siten välitttääksen viestin. Kertoakseen jotain siitä ajasta.
Ennenkuin mitään oli vapaus. Eläin ei ole vapaa, se elää ja kuolee. Ihminen on 100 000 vuotta kertonut tarinaansa siitä, että hän ei halua. Ihminen ei halua olla vapaa. Ihminen haluaa olla se, joka kertoo oman tarinansa. Vapaus on toissjiaista.
Tarina on ihmisen vapaus.
"Ylistys neroille ja liian pienistä yksityiskohdista välittäville friikeille!"
Tosiaan.
Itse asiassa en ole poistanut kenenkään kommentteja. :)
PoistaNo sitten en ole osannut lähettää sitä, mitä en ihmettele, kun tämäkin on lähetetty ns "keskellä yötä". Piti laittaa tuo omaani, mutta en jostain syystä osannut, eksyin tänne ja sitten tässä oli jotenkin näppärästi että julkaise.
VastaaPoista