torstai 22. marraskuuta 2012

The Meaning of Life

Ensimmäiseksi kai tulisi kertoa, mistä aion kirjoittaa. Tai miksi kirjoitan. Tai ehkä kenelle kirjoitan.

...

Kirjoitan, koska... eh... Pidän kirjoittamisesta? Hah. Liian tylsää, joten kerron olevani itsekäs huomion tavoittelija, joka ei osaa kirjoittaa yhdys sanoja oikein ja joka heti seuraavassa lauseessa kertoo olevansa hyvin vähissä määrin kiinnostunut siitä, lukeeko kukaan hänen tuotoksiaan.

Todellisuudessa koen pakottavaa tarvetta olla kaikkien kaveri, joka mieluummin pysyttelee seinäruusuna (vielä kymmenen sekuntia sitten kuvittelin, että tuolla "seinäruusulla" olisi jotain tekemistä tapetin kanssa).

Mutta ihan oikeasti olen kiero ja manipuloiva ihminen.

On myös mahdollista, että olen humanisti, joka ihmettelee elämää yliopistossa ja sen ulkopuolella. Mutta lähinnä yliopistossa, koska en uskalla nostaa nenääni sen maata osoittavalta radalta välillä koti-yliopisto.

Opiskelen sivuaineenani (tai miksi niitä nykyään kutsutaan, kuka siitäkin ottaa selvää, en minä ainakaan jos ei kukaan muukaan) informaatiotutkimusta ja interaktiivista mediaa. Jälkimmäinen sytytti kiinnostukseni ja päätin ryhtyä ihmiskokeeseen, jonka pääasiallisesti ainoana koehenkilönä toimin minä. Kirjoitan siis blogia, koska en sellaista ole ennen tehnyt. Siunatut kirjoittajan lahjani suorastaan valuvat hukkaan valmistellessani ikuisuusprojektinani romaania, joten päätin lähteä harjoittamaan sarkasmia julkisesti.

Opiskelijan elämä on tavallisimmillaan täynnä vääryyksiä, joista koko kansakunnan tulisi kuulla. Näihin vääryyksiin kuuluvat niin luennoitsijoiden huono kielioppi, ruoan omalle lautaselle annostelemisen vaikeuden traagisuus, vääränlaisten, liian ohutpohjaisten ja pyöreäksi kuluneilla korkolapuilla varustettujen korkokenkien rutsahteleminen hiekoituksessa kuin kaikki muutkin mahdollisimman monisanaisesti ja -mutkaisesti ilmaistut fiktionomaiset faktat.

Ihmiskokeessani ihmettelen, jäänkö tänne huutelemaan itsekseni, vai alkaako joku huutaa takaisin. Huutakaa vaikka pilkutuksesta. Nämä pilkut ovat digitaalisia, eli rajattomasti toistettavissa samanlaisina. Niin kertovat viisaat ihmiset tieteellisissä julkaisuissa.

,,,

Sulkeudun suosioonne.

6 kommenttia:

  1. Tatoisin seurata tätä, mutta mä en löydä mistään painiketta mistä se olis mahdollista. Mietin vaan, että olenko sokea, vai onko sulla sellaiset asetukset ettei tätä blogia voi seurata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En löytänyt asetuksista ainakaan mistään sellaista kohtaa, jossa voisi vaikuttaa siihen, voiko omaa blogia seurata. Kävin sitten ohjeita vilkaisemassa, ja siellä oli viime kesältä päivitys. En sitten tiedä, onko systeemi muuttunut, mutta siellä ohjeistettiin, että blogia voi seurata lisäämällä sen URL-osoitteen profiilissaan lukemistoonsa, jolloin pitäisi sinne ilmestyä se seuraamispainike. Itse olen täällä tätä ennen viimeksi tehnyt jotain yli kaksi vuotta sitten, joten olen vielä vähän pihalla joistain muuttuneista yksityiskohdista.

      Poista
    2. Jaahas, väärässä olin, pienellä lisä syynillä löysin asetuksista sittenkin oikean kohdan. :D

      Poista
  2. You've got yourself a stalker my friend!
    pitäähän jonkun vahtia ettet ihan yksin pääse valloittaan maailmaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiks, mä kun ajattelin yksin siellä huipulla paistatella. No, pitää oppia jakamaan.

      Poista